Syysloman kunniaksi sain väkerrettyä uuden osan ;) Lomaviikkoa tosin seuraa koeviikko, knääks. Osamusiikki on tällä kertaa tällainen. Oli hieman vaikeuksia ei kappaleen vaan esittäjän valinnassa, tuosta on ainakin neljä ellei viisi eri versiota ;D
Osan alussa edellisestä osasta on kulunut hieman yli viikko.
Raymond oli tavalliseen tapaansa herännyt aikaisin ehtiäkseen ajoissa töihin. Ulkona oli lämmin päivä, mutta mies ei kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota. Keittiöstä kuului hälinää, lapset etsivät aamiaista. Raylla ei ollut aavistustakaan että Nancy juuri sillä hetkellä opetteli paistamaan munakasta seisten kylpyhuonejakkaran päällä hellan ääressä. Severin omasta puolestaan kolusi kaappeja etsien siskonsa peräänkuuluttamia mausteita.
Aavistuksen kärvähtäneen aamiaisen jälkeen yhä pyjamasillaan oleva Severin kiiruhti pesuhuoneeseen. Koulusta oli vapaapäivä, munakas oli oikeastaan ollut aika maittava ja Nancy oli luvannut tiskata tänään. Valoisasta säästä huolimatta Severiniä unetti yhä hieman, mutta eipä siitä olisi mitään haittaa. Hänhän voisi mennä vaikka takaisin nukkumaan jos vain huvittaisi.
Torkuttuaan hetken alakerran sohvalla poika kapusi omaan huoneeseensa ja etsi lipastostaan päivävaatteet. Hän oli kuullut ohimennen eilen illalla, että isä tulisi tänään aikaisemmin kotiin töistä. Hiljakseen hyräillen Severin istahti pienen leikkipöydän ääreen ja kasasi eteensä pienen rakennelman puupalikoista. Hyräily muuttui vähitellen kuuluvammaksi, kunnes pojan huoneesta kantautui reipas viheltely.
Jonkin ajan kuluttua Severin kuitenkin jätti piirustuspöydän rauhaan ja lähti alakertaan. Ulkona oli upea päivä, eikä hän aikonut jäädä sisälle homehtumaan. Nancy pyöri yhä keittiössä, sisko täytti tiskikonetta. Äitiä ei näkynyt, missä lie ollut. Severin loikki alimmat raput kaksi askelmaa kerrallaan ja pujahti ulos takaovesta.
Ulkona tuoksui tuore nurmikko, jostain kauempaa kuului lintujen ääniä. Severin tähysteli ympärilleen ja suuntasi kohti leikkimökkiä. Sen seinustalle oli hankittu eräänlainen pienoiskaruselli, jossa saattoi kieppua päänsä pyörälle. Takaovi paukahti ja Nancy pinkoi Severinin ohitse leikkimökkiin.
Severin istahti pienelle penkille ja väänsi kukkakuvioisesta pyörästä kierroksia laitteeseen. Leikkimökki oli verraten uusi taloon verrattuna, sen Severin tiesi, mutta hänestä tuntui kuin se olisi ollut aina heidän takapihallaan. Poika tähyili sisälle talon ikkunoista, mutta ketään ei näkynyt sisällä.
"Katso, Nan! Ilman käsiä!" Severin kiljaisi siskolleen joka tuli juuri mökistä likaisen lautasen kanssa.
"Varohan, kohta lentää joko poika tai laatta", Nancy virnisti katsoessaan veljensä kieppumista. Severin ei vastannut, nauroi vain. Tyttö pudisti päätään ja jatkoi matkaansa sisätiloihin.
"Yääks, Nancy oli oikeassa." Severin kyhjötti maassa karusellin vieressä saatuaan mahansa sekaisin. Samassa talon eteen ajoi auto. Poika kohotti katseensa ja hänen ilmeensä kirkastui. Niin tosiaan, isä oli maininnut tulevansa tänään aikaisemmin kotiin. Severin kömpi jaloilleen ja juoksi nopeasti etupihalle.
Raymond kapusi ulos kimppakyytiautosta ja pamautti oven perässään kiinni. Toimisto oli suljettuna koko iltapäivän, koska eräs tietotekniikkayritys oli kutsuttu asentamaan ohjelmistopäivityksia kaikille yhtiön koneille, siinä häslingissä olisi ollut mahdotonta työskennellä.
"Hei isä!" Severin huudahti innoissaan ja kiiruhti Raymondin luo. "Voitko opettaa minua heittämään palloa?" "Tekisin niin kyllä mielelläni, Severin, mutta minun on hoidettava vielä pari työasiaa kotona", Raymond vastasi.
"Okei", Severin sanoi hiljaa Raymondin lähtiessä kohti taloa. Pian poikakin päätti mennä takaisin sisälle. Ei ulkona ollutkaan niin hieno sää.
* * * * * * *
"Vieläkö sinä istut täällä mököttämässä?" Nancy kysyi veljeltään astuessaan koputtamatta tämän huoneeseen. "Enkä mökötä", Severin väitti vastaan ja oli heittävinään siskoaan palikalla. Nancy väisti mielikuvituspalikan. "Mökötätpä. Olet tehnyt sitä koko iltapäivän ja alkuillan. Tule katsomaan telkkaa." Tyttö nappasi veljeään nopeasti käsivarresta ja puoliksi talutti, puoliksi raahasi tämän perässään televisiohuoneeseen.
Raymond oli ennen päivällistä luopunut harmaasta työpuvustaan ettei se sotkeentuisi. Vanha ruskea takki vältti yhä kotona. Vaikka suurin osa työmateriaalista oli tietenkin yhä toimistolla, oli mies hoksannut siepata mukaansa ne paperit, jotka pystyisi valmistelemaan kotikoneelta käsin. Sormet naputtivat näppäimistöä tasaiseen tahtiin. Jos hän pitäisi kiirettä, työt tulisivat valmiiksi huomiseen mennessä.
"Mökötätkö sinä vielä?" Nancy kysyi veljeltään. Televisiossa näkyi eräs suosittu piirrossarja, mutta toinen ei näyttänyt keskittyvän juoneen. "En kai... Tai joo, kai", Severin myönsi. Poika rummutti kantapäitään sohvan runkoa vasten. Vaikka jakso oli uusi, se vaikutti jo valmiiksi loppuunkulutetulta. "Soitetaanko mielummin jotain? Ne näyttävät kuitenkin tämän jakson huomenna varhaisaamun uusinnoissa", Nancy ehdotti. Severin nyökkäsi.
Nancy ei ollut missän välissä väittänyt olevansa mikään hyvä viulunsoittaja, ehkä parempi niin. Tyttö kyllä osasi joitakin säveliä, mutta tahdin kiihtyessä soittimen ääni alkoi kuulostaa epätoivoiselta. Severin vilkaisi tätä pianon äärestä. Siskolla - tai isosiskolla, jona poika huomasi tätä vähän väliä ajattelevansa - oli kyllä rytmitajua, mutta käytännön puoli takerteli. Ei sillä, ei se ollut koskaan haitannut Severiniä.
Poika seuraili helposti pianolla siskonsa soittamia satunnaisia nuotteja ja yhdisteli niitä pieniksi sävelkuluiksi. Pian Nancykin malttoi rauhoittua soittimensa kanssa. Tyttö alkoi soittaa yksinkertaista, hidasta pientä melodianpätkää jonka kuuli vain jos oikein höristi korviaan. Severin hyräili hetken mukana, kunnes hänen mieleensä juolahti kappale, joka oli soitettu radiossa tässä eräänä päivänä. Oikeat soinnut tulivat nopeasti pojan tapaillessa niitä pianolla. "My David don't you worry, this cruel world is not for you. So rest your head upon me, I have strenght to carry you."*
"Tehdäänkö läksyt? Minä en kuitenkaan muista niitä aamulla", Nancy kysyi laitettuaan viulun syrjään. "Kyllä se minulle käy", Severin myöntyi ja kapusi alas pianotuolilta. Sisko vilahti nopeasti omaan huoneeseensa, Severin tiiraili vielä ohimennen ulos yläkerran ikkunoista. Ulkona alkoi olla jo pimeää.
Severinin huone oli kunnostettu entisestä lastenhuoneesta. Vihreä pyjama löytyi ylimmäisestä laatikosta. Severin työnsi kenkänsä lipaston alle ja alkoi vaihtaa vaatteita. Seinän takaa kuului kolistelua, Nancy etsi omaa yöpukuaan.
"Mitä sinä oikein rymyät täällä?" Severin kysyi huvittuneena marssiessaan sisään siskonsa huoneeseen. "Läksykirja on jossain kuusessa", Nancy vastasi ja kömpi pystyyn lattialta. Tyttö oli ilmeisestikin etsinyt kirjojaan vuoteen alta. "Minun huoneessani se on, minne sen eilen jätit", Severin naurahti.
"Täällähän se tosiaan olikin", Nancy hymyili ja rutisti veljeään. Severinin huone oli tilavampi, niinpä läksyt tehtäisiin siellä.
"Äs, tyhmät kaunokirjoitusharjoitukset. Saan vain käteni kipeäksi", Nancy tuskaili. Tytön käsiala ei tosiaankaan ollut mitenkään siistiä, varsinkaan verrattuna kirjan hienoon, kiehkuraiseen malliin. Severin hymähti siskonsa kommentille ja jatkoi omia tehtäviään.
* * * * * * *
Lapset olivat tulleet koulusta muutama tunti sitten, päivällinen oli jo syöty. Serena oli juuri menossa keittämään kahvia, kun ovikello soi. Serena katsahti nopeasti Raymondiin, joka sattumalta oli myös hallista. Miehen ilme oli paljastava - hänkään ei odottanut ketään vierasta. Kukahan tähän aikaan tulee, Serena mietti hiljaa ja harppoi ovelle.
Kliks, sanoi ovennuppi ja kuistilla odottanut nainen astui sisään. "Melony?" Serena ihmetteli. "Iltapäiviä Serena, minähän se", toinen vastasi ja hymyili. Kuistin portaiden alapäässä nurmikolla näkyi pari matkalaukkua. "Ajattelin tulla yllätysvierailulle!"
Melony halasi reippaasti hämmentynyttä kälyään. "Ajattelin ettei lapsillakaan olisi ainakaan liikaa läksyjä näin perjantai-iltapäivänä, eivät ole pitkään aikaan nähneet tätiään", nainen rupatteli jo iloisesti.
"Nancy ja Severin taitavat olla yläkerrassa. Haluatko että nostan laukkusi sisälle?" Serena änkytti saatuaan äänihuulensa toimimaan. Vastausta odottamatta nainen luikahti ulos ovesta hakemaan pakaaseja.
Melony ei näyttänyt panevan pahakseen Serenan nopeaa poistumista, vaan kääntyi Raymondin puoleen. "Hauska nähdä Ray! Siitä onkin jo aikaa. Mitäs tänne kuuluu?" "Ei kai tässä sen ihmeempiä. Töissä on kiireitä, lapsilla oli eilen vapaata koulusta..." Raymond alkoi selostaa hajamielisen oloisena vastaten siskon halaukseen.
Serena oli nostanut Melin kolme matkalaukkua olonurkkaukseen seinän viereen. "Olin juuri menossa laittamaan kahvia, kun saavuit, maistuisiko kupponen?" Serena kysyi kohteliaasti Melonylta. Toinen nyökkäsi, joten Serena jatkoi matkaansa keittiöön.
Ennen kahvinkeittoa Serena etsi jääkaapista sinne jääneen puolikkaan suklaakakun. Oli heillä sentään jotakin tarjottavaa, nainen huokasi helpottuneena. Kakku ei olisi tarjolla pelkästään kohteliaisuussyistä, vaan Serenasta tuntui että hänen olisi pakko saada jotakin suuhunsa kahvin valmistumista odotellessa. Vanha keitin ei enää toiminut niin reippaasti kuin ennen.
Raymond oli kadonnut kylpyhuoneeseen pesemään käsiään. Katseltuaan hetken ympärilleen avarassa hallissa Melony huomasi portaiden luota kurkistelevan pikkupojan. "Hei Severin", Mel sanoi hiljaa. Poika heilautti kättään ja kiiruhti tätinsä luokse. "Hei. Nancy näki ikkunasta kun tulit", Severin vastasi yhtä vaimeasti. "Johnny lähetti terveisiä", Melony sanoi veljenpojalleen. Tämä nyökkäsi nopeasti ja lähti takaisin yläkertaan.
Serena huikkasi keittiöstä kakun olevan pöydässä. Kahvinkeitin porlotteli yhä. Raymond etsiytyi pöydän päähän siskonsa viereen, Serena oli tarkoituksella jättänyt yhden lautasen kauemmaksi. "Onpa hyvää kakkua. Itsetehtyäkö?" Melony kysyi. "Pohja on valmiista jauhosekoituksesta, mutta muuten kyllä", Serena vastasi.
"Mitä sinulle kuuluu, sisko hyvä? Mitä olet puuhaillut näin viime aikoina?" Raymond kysyi kakkua mussuttavalta siskoltaan. "Noh, sitä sun tätä..." Mel vastasi nielaistuaan ja alkoi kertoa. Hän oli eronnut pari vuotta sitten, muuttanut heti sen jälkeen uuteen taloon Johnny mukanaan. Johnnyn opettaja oli sanonut Johnnyn olevan kuudennen luokan paras oppilas. Nyt poika oli isäpuolensa luona, hän asuisi siellä muutaman kuukauden.
Kahvit saatiin juotua, Melony oli auttanut tiskaamaan kakkulautaset. Serena yritti olla vilkuilematta taakseen astellessaan oleskelunurkkaukseen. Melony kertoi juuri Raylle, kuinka oli aivan mielellään jättänyt yhdellekin ihmiselle liian pienen talon ex-aviomiehelleen ja hankkinut hieman inhimillisemmän kokoisen.
"Millainen se uusi talo oikein on?" Serena kysyi saadakseen kurkkuunsa nousseen palan pois. Ennen pitkää Melony varmasti kysyi, miksi Raymond ja Serena välttelivät toisiaan, eivät osoittaneet sanojaan koskaan suoraan toisilleen, miksi lapset eivät tulleet alakertaan...
"Oi, se on oikein hyvällä paikalla", Melony aloitti. "Tarpeeksi sivussa ettei tarvitse kärsiä hälystä, mutta liikenneyhteydet ovat hyvät. Johnnykin taitaa pitää uudesta pihasta, se kun tietenkin paljon suurempi. Ja hän kutsuu paljon suurempia ystäväporukoita kylään kuin aikaisemmin..."
Serena kuunteli, nyökkäili ja koetti vaikuttaa kiinnostuneelta. Tosiasiassa puolet Melonyn puheesta muuttui suhisevaksi äänipuuroksi hänen korvissaan. Silmänurkastaan hän näki Raymondin siirtelevän jalkojaan, mies koetti kiivaasti keksiä tekosyytä päästäksen jonnekin muualle.
Eikö Melony ymmärtänyt, miten kiusallinen tilanne oli?
"Alkaa olla jo myöhä, ei kai aio lähteä takaisin vielä tänä iltana? Voin kyllä laittaa sinulle vuoteen, jos haluat jäädä yöksi", Serena sanoi ja nousi seisomaan. "Kiitos mielellään! Totta puhuen laskeskelinkin hieman sen varaan, että voisitte majoittaa minut hetkeksi", Mel vastasi. Hetkeksi, Serena mietti ja nielaisi. Mitä se tarkoittaa? Yötä? Viikkoa? Kuukautta?
Serena vaihtoi puhtaat lakanat nurkkahuoneeseen, joka oli Tulpenin entinen huone. Raymond söi juuri iltapalaa siskonsa kanssa, Serena oli keittänyt vihreää teetä muttei saanut sitä alas. Hän oli noussut pöydästä ja katseli nyt ikkunasta tyhjälle, pimeälle pihalle. Miksi Melonyn piti tulla juuri nyt? Se teki kaiken niin paljon vaikeammaksi.
Vaikka ulkona olikin jo hämärää, Nancy maalasi yhä takapihan kuistilla. Iltailma oli viileää ja raikasta, se tuntui hyvältä hengittää. Lisäksi öljyvärit kannattikin pitää ulkona, sisällä ne vain levittäisivät ominaistuoksunsa Nancyn huoneeseen eikä sitten pystyisi nukkumaan koko yönä. Maalauksesta ei kyllä vaikuttanut tulevan mitään. Tyttö huokasi ja päätti jättää värit rauhaan. Leikkimökistä näkyi liikettä. Oliskohan veli siellä?
Severin oli tosiaan leikkimökissä. Hän oli paistanut muffineita leikkiuunilla. Nancy vilkaisi hellästi pinnasta mustunutta leivonnaista ja kumartui poimimaan leikkiautoa lattialta. "Hei, Nancy. Paistoin sinullekin muffinin. Se on tuossa uunin päällä jos haluat", Severin sanoi ja jatkoi oman herkkunsa syömistä. Nancy nyökkäsi ja nappasi lautasen.
"Vilkaisitko olohuoneeseen tullessasi alas?" Severin uteli. "Isä ja täti olivat vielä keittiössä, äitiä en nähnyt", Nancy kertoi ja kapusi tuolilleen. Tyttö nakersi haluttomasti muffiniaan velipojan haukkaillessa omaansa. "Pääsitkö puhumaan tädin kanssa?" Severin jatkoi. Nancy pudisti päätään. "Isä oli koko ajan hänen seurassaan. Mutta vaikuttaa kuitenkin siltä että Mel-täti on käsittänyt jutun juonen. Haluatko muuten minunkin muffinini? Ei ole oikein nälkä", tyttö sanoi.
Poika nappasi leivonnaisen sisarensa lautaselta "Eli siis..." Severin katsoi kysyvästi Nancyä. Tämä vastasi vaisuna katseeseen. "No, vaikka Mel-täti jäisikin tänne asumaan vähäksi aikaa - mitä mä käytännössä siltä pyysinkin - ei se voi jäädä ikuisiksi ajoiksi. Veikkaan korkeimmillaan muutamaa kuukautta." Nancyn katse harhaili mökin ikkunaan, ulkona ei enää näkisi juuri mitään. "Mitä me sitten tehdään?" poika kysyi.
"Minä en tiedä, Severin. Minä en tiedä."
*Porcupine Tree - Lazarus
Tällainen osa tällä kertaa :) Kertokaa ihmeessä mitä piditte. Nyt mien tosin pitänee mennä nukkumaan, kello on vaikka ja mitä. Seuraavasta osasta en vielä uskalla sanoa mitään, tiedätte sen ilmestyvän sitten kun se on ilmestynyt ;D Nyt toivotan hyvää yötä/iltaa/päivää/aamua, mihin vuorokaudenaikaan tahansa tätä luetkin ;D
Kommentit